Mikkelissä keskustellaan tulevina kesäkuun viikkoina päiväkoti- ja kouluasioista vilkkaasti. On suunnitelmia uuden koulun rakentamiseksi, ja lasten vanhemmat ja päättäjät pohtivat, minne itäinen koulu tulisi sijoittaa. Samalla sivistystoimessa on käynnissä vahdinvaihto: uusi opetusjohtaja ja uusi varhaiskasvatusjohtaja aloittavat työnsä syksyn alkaessa.

Kaiken tämän meneillään olevan myllerryksen keskellä opettajia huolestuttaa opetukseen tulleet muutokset: uuden oppimisen tuen mallin käytännön toteutus, lomakkeiden käytön alkuhaasteet ja itse tuen toteutuminen. Erityisopettajan huoli on oikea: nepsy-lasten tuki uhkaa jäädä vähäiseksi. Juuri oikealla ja varhaisella tuella moni lapsi pääsisi oppimispolkunsa alkuun hallitusti ja jatkossa opinnot sujuisivat paremmin. Opettajat näkevät omin silmin joka päivä lasten tarpeet, eikä silloin pitäisi joutua miettimään määrättyjä tuen rajauksia. Usein riittävä opettajien määrä mahdollistaa oppimisen kunnollisen tuen.

Nyt on kuitenkin aika heittää huolet kesän ajaksi, laulaa kevätlauluja ja olla onnellinen, että loma sijoittuu heti kesäkuun alkuun. Opettajan mielen valtaa Anttilan keväthuumaus:

“Aurinko on korkeella, kevättuuli lounaassa

Niityllä hän tanssii järin yöpaidassaan,

Lauluhunsa yhtyä saa kuka vaan.

Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan,

Peipponenkin helskyttää riemulaulujaan,

Katso, kuinka kukkaakin monta on jo kevätniityllä, Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.”

Oikein levollista, voimia palauttavaa ja hauskaa kesää!

Sari Noponen

OAJ:n Mikkelin py:n pj.