Opetukseen tarvitaan nyt työrauhaa. Muutoksiin olemme tottuneet, mutta kun yhtaikaa vaatimuksia kasautuu, ovat opettajat, eli ne, jotka homman lattiatasolla hoitavat, kovilla. Tarvitaan ymmärrystä kouluarkeen: riittävästi opettajia, kun tarvitaan sijaista, ja riittävän pienet ryhmäkoot, jotta oppiminen onnistuu kaikilta.

Opettajien työhyvinvointi on otettava keskeiseksi tavoitteeksi: työntekijää pitää kuulla ja jaksamiseen pitää olla riittävää tukea. Tämä on tae pätevän henkilökunnan saamiselle. Ikäluokat pienenevät, mutta myös opettajia jää eläkkeelle vähintään samaan tahtiin. On jo vaikeuksia saada päteviä opettajia kouluihin, ja näin ollen opetuksen laatu kärsii. Opetussuunnitelman tulee olla opettajalle tuttu, eikä se ole sama kuin oppikirja.

Resurssiopettaja on koulutettu opettaja, joka tarttuu tilanteisiin nopeasti kouluarjessa. Hän paikkaa eri oppiaineissa, kun varsinainen opettaja sairastuu. Hänen apunsa on tarpeen aina, kun jostain syystä luokissa kuohuu tai on keskittymisen pulmaa. Heitä monissa kouluissa kaivataan lisää, sillä heillä on myös piilo-opetussuunnitelma hallussa. Pätevien sijaisten käyttäminen on myös opettajien jaksamisen kannalta keskeinen asia.

Hyvä työnantaja varmistaa, että opettaja tietää, miten työ on suunniteltu tehtäväksi. Opettajan on voitava tuntea, että hän voi aina kääntyä työnantajan puoleen, ja häntä kuullaan pulmatilanteissa. Opettajalla voi olla myös ideoita ja hyviä käytänteitä jaettavaksi työpaikoille. Koska opettajan työnkuva on rajoiltaan epämääräinen, olisi kirkastettava koulussa olevien tukipalveluiden roolia edelleen. Esimerkiksi psykologeja tarvitaan läsnäoleviksi kouluarkeen, eikä vain etätapaamiseen koneen välityksellä.

Kouluverkon muutostyöt pitäisi hetkeksi rauhoittaa: harkinnalla syntyy parempaa jälkeä kuin hutiloimisella. Tärkeintä on työrauha lasten, nuorten ja opettajien kohtaamiselle!

Perusopetusryhmä