Uuden vuoden alkua!

Tuleva vuosi on aina mahdollisuus: uskoa toiveiden toteutumiseen ja pyrkimystä parempaan. Opettajana yritämme pitää toivoa yllä maailmanmullistusten keskellä, pyöritämme päiväkoti- ja kouluarkea ja luomme mahdollisuuksia uusien asioiden oppimiseen. Joululoma tuli monella opettajalla tarpeeseen, ja on aika suunnata katse kohti valoisampia vuodenaikoja. 

Opettajat ovat tätä nykyä kuntien ja kaupunkien suurin henkilöstöryhmä ja samalla sivistystoimi, kasvatus- ja opetuslautakunnan ala, on myös suurin kuluerä. Siksi meilläkin kaupungissa mietitään käyttötalouden säästöjä juuri sivistyksen puolelta; siellä näyttää olevan miljoonia, joista ottaa. Aika vähän säästösuunnitelmia tekevä tietää, mitä tapahtuu sitten päiväkodeissa ja kouluissa, kun leikataan resursseja. Luotetaan siihen, että opettajat kyllä ovat kekseliäitä ja hoitavat homman. 

Mitä sitten tapahtuu, kun säästetään? Suunnitelmissa on ohjaajien vähentäminen. Jo nyt heitä on aivan liian vähän, kun luokassa tai ryhmässä on yhä enemmän oppilaita, joilla on selkeitä toiminnanohjauksen vaikeuksia. Ne eivät enää ole haasteita, vaan rehellisesti sanottuna on vaikeuksia. Jos ajattelisin 25 aikuisen ryhmää, jossa yksi tempoilisi samaan tahtiin kuin mitä koululuokissa tapahtuu, olisi jo hänet ohjattu kotiin. Parhaimmillaan luokassa saattaa olla 10 näitä erityisiä lapsia. Jokainen voi kuvitella, mitä sitten muut oppivat, kun opettajan aika menee paimentamiseen. Saati mitä nämä erityistä tukea vaativat oppivat. Tässä kontekstissa ohjaaja on kaikkea muuta kuin turha kuluerä.

Opettajien työ on opetusta, eikä mistään ”toimistotöistä” tai johtotehtävistä voi leikata: opettaja johtaa ryhmässä tai luokassa omaa työtään, joka on oppijoiden opetus ja kasvatustyö. Tuntikehyksen leikkaaminen tuntuu jotenkin kasvottomalta, ei-niin-pahalta, mutta kun se tuodaan arkeen, rehtori saa miettiä koulussa päänsä puhki, mihin isot luokat sijoitetaan. Nämä kasvavat ryhmä- ja luokkakoot ovat suoraan lisää työtä opettajalle. Tunnilla jää yhä vähemmän aikaa per lapsi tai nuori. Päiväkodeissa tilanne on täysin sama. Kaikki opettajat tietävät, että sopivasti pienempi ryhmä on aina parempi opetuksen tulosten kannalta.

Oppilasennusteet on tällä hetkellä kaupungin kristallipallon kirkkain tulevaisuutta suuntaava asia. Tänä keväänä ei tarvitse edes ennustaa, että näihin nojataan säästöpäätöksissä. On kuitenkin muistettava, että lapsiperheet muuttavat edelleen alueille, joissa on viihtyisää ja lapsiystävällistä ympäristöä. Saattaa olla, että Mikkeliin muutetaan juuri tästä syystä. Tämä on jo uuden kirjoituksen aihe, eli palataan asiaa helmikuussa.

Sari Noponen

puheenjohtaja